Hups vaan, onpas aikaa vierähtänyt tosiaan, kun olen viimeeksi tänne kirjoitellut. On tainnut uusi gps-reittitallennin viedä mennessään pahemman kerran:)
Olen viimeaikoina pohtinut, kuinka pieni suunnanmuutos ajatusmaailmassa voi saada aikaan suuren muutoksen treeneissä ja elämässä tietenkin yleensäkin. Vielä n. 1.5 vuotta sitten mietin ja olin miettinyt jo pidempään, kuinka kiva olisi joskus juosta maraton tai edes puolimaraton, mutta epäsäännöllistä kolmivuorotyötä tehdessä riittävän määrätietoinen ja tavoitteellinen treenaaminen on lähes mahdotonta. Tai siis niin luulin:) Miten sovittaa työvuorojen lomaan pitkät lenkit, vauhtilekit, intervallit, vauhtileikittelyt, vedot,normilenkit, voimaharjoitukset, palauttavat lenkit, venyttelyt sekä suositeltavat muut lajit? Miten jaksaa juosta riittävän monta lenkkiä viikossa? Miten sovittaa tarvittavat lepopäivät tasaisesti treenipäivien väliin?
Juoksija-lehden tilaajalahjana oli kuitenkin tullut kirja nimeltä " Matkalla maratonille" ja sitä ja treeniohjelmia lueskellessani alkoi pikkuhiljaa kypsyä ajatus kokeilemisesta. Voisihan alkaa kokeilla päivä ja viikko kerrallaan miten treeni edistyisi ohjelmaa seuraten. Onhan vuorotössä toisaalta se hyväkin puoli, että vapaita aamuja esim. on enemmän johtuen iltavuoroista ja vapaapäivät ovat säännöllisen epäsäännöllisesti. Eipä se ota jos ei annakaan.
Olen aamuihminen ja siitä johtuen lenkit on siis sijoitettava iltavuoro- ja vapaapäiville ja lepopäivät pääosin aamuvuoropäiville. Aamulenkeistä olen aina tykännyt vaan iltapäivällä töiden jälkeen tai illalla myöhään ei enää onnistu. Muutamia kertoja pakon sanelemana olen onnistunut jopa raahaamaan itseni lenkkipolulle aamuvuoron jälkeen vastoin luontaista rytmiäni, jos muuten olisi uhannut liian pitkä lenkkitauko. Joskus kun sattuu useampi aamuvuoro peräkkäin ja kolmenkin päivän lenkkitauko on jo syntisen pitkä. Jonkun verran jouduin tosiaan soveltamaan välillä ja joskus viikon kaksi lepopäivää tuli pidettyä peräkkäin, vaikka niin ei tietenkään ole tarkoitus, eikä järkevää.
Oma ongelmansa on vielä sitten yövuoro! Pätkäaamun jälkeen on pakko mennä heti nukkumaan, jos ylipäänsä nukkua aikoo ennen valvomista. Sinä päivänä jää siis lenkki väliin. Valvotun yön jälkeen taas lenkkeily on itsemurha ilman asetta, varsinkin tällä ikää.
Niin siis aloin seuraamaan harjoitteluohjelmaa mielessäni kotinurkilla järjestettävä Suomen ensimmäinen maastopuolimaraton. Vielä oli ongelmana, että loman jälkeen luultavasti olisin töissä juuri sen viikonlopun. Sekin probleemi ratkesi kuin itsestään ja lopulliseen päätökseen siivitti pieni ketutus huomattuani lomaani siirretyn viikolla eteenpäin. Tuon siirron ansiosta olinkin siis vapaalla juuri sen tärkeän viikonlopun, eikä osallistumiselle ollutkaan mitään esteitä. Edeltävä kuukauden loma mahdollisti keskittymisen treeniin.
Ja kas; ihme tapahtui! Juoksin kuin juoksinkin ensimmäisen puolimaratonin viime kesänä. Ja vielä tavallista haastavamman johtuen reitin kovista ja monista nousuista. Tänä kesänä toivottavasti jatkoa seuraa, haaveena on ollut jopa useampi kuin yksi tapahtuma. Muuttuvia tekijöitä vaan on tänä kesänä enemmän ja niistä johtuen haave ei ehkä toteudu. Lomakin on vasta elo-syyskuulla ja vapaiden järjestäminen tarvittaville viikolopuille voi olla ongelmallista, mutta jospa edes yhden puolikkaan saisin plakkariin:) Ainakin tuli todistettua taas, että todelliset esteet lenkkeilylle ja treenaamiselle on vaan korvien välissä:) Ehkä siis vielä joskus se täysmaratonkin!
Ajatuksia ja fiiliksiä liikunnasta ja retkeilystä sekä vähän niiden vierestäkin.
