Nyt, kun kesä mennyt on......

.....syksy saapuu! 
Melkein puoli vuotta mennyt ilman mielenliikkeitä ja aika vähillä muillakin liikkeillä;) Ihan niinkuin kesäkuussa kirjoitin, menneenä kesänä oli paljon intensiivistä urheilua häiritseviä muuttuvia tekijöitä. Ihan mukavia asioita kaikki tyynni; kummitytön rippijuhlat, lapsenlapsen syntymä,omat pyöreet, pojan ja miniän vihkiäiset ja sitten vielä ristiäiset. Vaikkei näistä mitään päivätolkulla juhlittukaan, ajatukset ja rytmin ne sekoittivat kuitenkin niinkin paljon, että jossain vaiheessa katsoin parhaaksi luopua tavoitteellisesta treenaamisesta. Vaikka alkukesä meni vielä suht hyvin, niin mammaksi tulon laskettu aika kun oli samana päivänä ensimmäisen suunnitellun puolimaran kanssa ja nuorenparin vihkiminen toisen puolimaran aattona, niin arvata saattaa, mikä jäi toissijaiseksi.
Kaiken lisäksi heinäkuussa runsas mustikkasato lenkkipolkujen varrella muodosti kohtalaisen ylipääsemättömän esteen metsässä juoksemiselle;) Ts. metsässä kyllä tuli juostua joka päivä, mutta ihan eri merkityksessä, kuin treenaamistarkoituksessa. Koska en tiettyjen anatomisetn esteiden takia pysty marjamättäällä kovin pitkään yhtäsoittoa kykkimään, on sinne mentävä vastaavasti useammin. Eli joka päivä! Ja siihen tulee hirveä himo!! Nimittäin marjastamiseen......Niin kauan kerätään, kun vähänkin jotakin löytyy ja pakastimeen mahtuu:) No; kun mustikat oli kerätty, kypsyi luonnollisestikin vadelmat......sitten puolukat...ja sen jälkeen suppilovahverot nousivat......Ensimmäiset suppikset löysin sattumalta puolukkareissulla ja niitähän sitten piti käydä ahnehtimassa ihan marraskuullakin vielä! Vaikka tykkään kerätä ja syödä sieniä, en ole ollut koskaan kova sienestämään. Ei riitä katsokaas kärsivällisyys niiden etsimiseen! Ne pitäisi tuoda valmiiksi nenän eteen, sitten kyllä kerään. Ja noin, jos sattumalta löydän hyvän paikan. Yhtenäkin syksynä löysin valtaisan herkkutattiapajan tällä samalla taktiikalla; olin etsimässä puolukoita!  Sinä talvena oli pakastin jokseenkin täynnä herkkutattia:)
Lähtipä nyt juttu hiukan rönsyilemään......Lenkkeilyn sijaan siis keskityin lähinnä ravinnon hankkimiseen luolanaisen tavoin. Puolustuksekseni voin sanoa, että tein sentään retket pyörällä ja kilometrejä tuli 5-10 joka kerta. Maastopyöräilyä, ei mitään tasaisella asfaltilla junnaamista .
Mutta nyt on marjat ja sienet poimittu ja voi taas keskittyä liikuntaan. Jokunen viikko sitten pahanlaiset rytmihäiriöt keskeytti  hyvin alkaneen ylimenokauden, mutta nyt on lääkitys kohdallaan ja taas mennään:) Juoksua,sauvakävelyä, vesijuoksua ja uusin hurahdus; painollinen hulavanne! Sen kanssa olen nyt veivannut lonkat mustelmille:) Tosi nopeasti se alkoi pysyä vyötäröllä ja löytyi sopiva hetkutusrytmi, mutta painon ansiosta pyörimisrata ei aina tahdo pysyä vaakatasossa, vaan varsinkin " vastaanottava" lonkka tahtoo saada kolhuja vanteen sisällä olevista painomuhkuroista. Hauskaa joka tapauksessa ja kuten kaikessa muussakin, minkä aloitan, täysillä mennään tässäkin heti:D

Lunta nyt vaan odottelen, että pääsisi taas hiihtämään. Tällä viikolla oli tarkoitus mennä Pyhälle ensilumille hiihtämään, loma kun on. Mutta, mutta.....lunta ei oikein ole sielläkään . Viime viikon lopulla avattiin ensimmäinen rinne ja 1.5 km ensilumen latua.Kun en laskettelua harrasta(vielä), niin ei oikein houkutellut ajaa sinne asti tahkoamaan tuota 1.5km pätkää, kun luonnon lunta on vain pari senttiä.
Positiivista tässä kaikessa on, että kevääseen on vain nelisen kuukautta ja sitten onkin taas uudet kujeet! Kesäloma ensi kesänä heti kesäkuussa ja silloin toivottavasti luodaan hyvä pohja tuleville liikuntatapahtumille:)