Henkien taistelu

Aina ei ole niin itsestään selvää,että lenkille on kiva lähteä!
Tänä aamuna makailin sohvalla ja seurasin kuinka urheilullinen minäni taittoi peistä laiskan sivupersoonan kanssa."vain yksi vapaa,pitää levätä","väsyneenä ei kannata lenkkeillä","lenkille lähtö pitää olla hauskaa","ilma on aika ankea","päivä se on huomennakin"jne.Syitä kyllä tuntui löytyvän,miksi kannattaisi jäädäkin siihen sohvalle makaamaan.Lopulta kuitenkin urheiluminä sai niskalenkin sivupersoonasta ja  muisti jo Kekkosen maininneen,että kaikki liikunnan estävät syyt ovat tekosyitä !

Ei kun juoksuvermeet niskaan ja menoksi! Meno oli kyllä tosi tukkoista tällä kertaa heti alusta asti; sykkeet ampaisi tappiin ja voimia ei tuntunut olevan.Väkisin vetelin kuitenkin  sen 8km lenkin ja viimeisellä nousevalla kilometrillä oli pakko löysätä kävelyksi välillä.Reidet oli kuin ratapölkyt.Kävelyn vastapainoksi kuitenkin juoksin reipasta vauhtia vähän matkaa aina kun syke laski 130 tienoille.Voi sitten ajatella harrastaneensa vetoja vielä lopuksi:)
Lopputulos: lenkki taittui sitten 4 minuuttia nopeammin kuin viimeeksi vaikka juoksufiilis olikin huono!
Suihkun jälkeen oli kyllä aika voittajaolo vaikka reidet huusikin hoosiannaa;)

Että näin tällä kertaa,ei ole urheilijan elämä aina helppoa;)