Keskisyke 139 vitosella, jippijaijei :)

Tuli sitten todistetuksi, että talven pitkät ja hitaat hiihtolenkit on tosiaan tehneet  peruskunnolle hyvää:) Kävin aamulla juoksemassa metsässä toisen kerran tänä keväänä, kun lumet on vihdoin sieltäkin sulaneet.Vaikka heti lenkin alussa on jumalattoman pitkä ja aika jyrkkäkin ylämäki, pysyi syke aika hyvin alle 140, mikä aiemmin on ollut melkein mahdottomuus vaikka kuinka kevyttä lenkkiä olisi yrittänyt. Maksimisyke mittarin mukaan on ollut jossain kohtaa 169 (varmaan loppuvaiheessa mäkeä), mutta keskisyke tosiaan 139 ja alamäessä laski jopa 120 tuntumaan. Tämähän kertoo siis nopeasta palautumiskyvystä ja se puolestaan kunnon kohentumisesta. Kuitenkin lenkkiin käytetty aika kertoi, että juoksuvauhti ei ollut hitaampi kuin ennenkään kevyellä lenkillä. Toinen merkillepantava juttu oli se, että niin edelliskerralla kuin tänäänkin juoksin myös ylämäet suht vaivatta vaikka ne viime vuonna vielä usein tuotti tuskaa.
Mietin myös, että varmaan on tulevien lenkkien kannalta tärkeää, miten juoksee kauden ekat lenkit. Jos muistiin jää jälki, että tässä kohtaa viimeeksikin heivasin kävelyksi, iskee väsymys takuuvarmasti seuraavillakin lenkeillä samassa kohtaa. Ainakin viime vuonna kävi juuri näin. Kai sitä tavallaan antaa luvan itselleen kävellä esim. tietyn ylämäen, jos on edellisilläkin lenkeillä kävellyt siinä kohtaa. Haluaisi juosta, mutta pää sanoo, ettei jaksa. Ihmisen psyyke on kummallinen ja kiemuroita täynnä:) En yhtään kyseenalaista huippu-urheilijoiden harrastaman mielikuvaharjoittelun merkitystä:)
Tämän aamun lenkistä jäi hyvä fiilis, huomenna olisikin sitten pitkän lenkin vuoro. Katsotaan mitä sykemittari sitten mulle tarinoi, viime viikon pitkällähän se ei ollut mukana.

Pitkässä juoksussa:)

Kevään ensimmäinen pitkä lenkki ja hiukan arvellutti lähteä,kun en tosiaan ole juossut koko talvena.Aamulla oli huono olo jostain syystä (tässä iässä aamupahoinvointiin ei löydä yhtä luonnollista syytä kuin  nuoremmilla),mutta tsemppasin itseäni kilpaurheilijoiden tyyliin; teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää. Reitin olin suunnitellut etukäteen ja mielikuvissani sen jo reippaasti juossutkin, siis suunta Janakkalan kirkolle!
Tuuli oli tosi kova ja lähdinkin sillä asenteella,että käännyn takaisin,jos ei juoksu suju.Ensimmäiset pari kilometriä meni kuitenkin ihan vaivattomasti ja sen jälkeen juoksu alkoi tuntua jopa kevyeltä.Lähdin siis kiertämään kirkon lenkkiä,vain päinvastaiseen suuntaan kuin olin suunnitellut.Arvelin tuulen haittaavan näin vähiten.
Hauska havainto matkan varrelta oli,että samat tyypit jotka talvella päivittäin tuli laduölla vastaan,tuli nyt vastaan pyörällä,kävellen tai juosten.Niin pienet,pienet on piirit maan......
Vaan aurinko paistoi ja linnut lauloi ja ilmassa ihana kevään tuoksu.Vasta parilla viimeisellä kilometrillä alkoi sattua polviin,nilkkoihin ja vaivaisenluihin,muuten en varsinaisesti edes väsynyt kovasti eikä hengityksen kanssa ollut minkäänlaisia ongelmia.Nähtävästi läpi talven hiihtäen harrastettu peruskuntotreeni on tehnyt tehtävänsä ja kestävyyttä löytyy:) Ilmeisesti puolimaraton onnistuu siis tänäkin kesänä,vaikka juoksua onkin niin vähän nyt takana. Nyt vaan vauhtikestävyyttä treenaamaan,jos vaikka viime kesän aika paranisi.
15 km:n lenkki hyvällä fiiliksellä näin pyhäaamun ratoksi, olenpa varsin tyytyväinen itseeni:)

Reissunainen reppuineen korkeanpaikan leirillä

Tällä kertaa ikiliikkuja liikutti itsensä hiihtämään keväthangille pohjoiseen.Voiko reissua sanoa vielä perinteeksi,jos sen tein kolmatta kertaa näin keväällä? Voi kyllä ! Sitä paitsi tavaksi on tullut käydä myös ensilumilla syystalvesta.Ihan selvä perinne:)
Ja varmaan jo arvaattekin kuinka kiitollinen olin siitä,että satun omistamaan farmariauton.Sillä omalla autollahan reissunainen tietenkin reissaa ja rattiin kelpaan vaan itse.Sitä paitsi muita kuskeja ei tällä kertaa liiemmin ollut tarjolla,yksin kun taaskin menin.
Niin mihin yksin kulkeva ihminen tarvitsee farmariautoa? No;- mukaan pakataan ensinnäkin kahdet sukset,ne luistelusukset kun tuli nyt sitten lopultakin ostettua.Pelkästään jalkineita oli myös kolme kassillista; kahdet monot,varrelliset Gore-tex-kengät (siltä varalta,että innostun kokeilemaan lumikenkäilyä), juoksutossut tietenkin ja niihin liukuesteet(juoksuhimo iskee juuri silloin,kun tossuja ei ole mukana),sisätossut, jos vaikka kuntosalille tulisi mentyä huonon kelin yllättäessä.Hyvä olisi ollut olla myös jotkut läpsyttimet uimahalliin menoa varten,mutta ne nyt sitten päädyin jättämään pois jalkasienen uhallakin.Ja millään noista edellämainituistahan ei oikein kellon ympäri ajamiseen ole, joten matkajalkineet vielä erikseen.Lopputulema oli ,että ainoastaan monoja tuli käytettyä.Ja matkakenkiä tietenkin.
Suksiboxille olisi kyllä käyttöä tässä yhden naisen urheilufirmassa.Olen vaan pohtinut,että tarvitsisin autoon lisävarusteeksi silloin myös tikapuut,jotta ylettyisin boxin pakkaamaan......

Vaatteet kyllä mahtui yhteen isoon kassiin,vaikka siellä olikin varusteet kaikkia edellämainittuja lajeja varten.Kevättalvisia ulkolajeja voi onneksi harrastaa samoissakin vehkeissä,jossei oikein halua hifistellä.Kieltämättä mielessä kävi kyllä,että pilkillekin olisi kiva päästä.Se vaan olisi lisännyt tavaramäärää kohtuuttomasti.Sitä paitsi viikon loma on aivan riittämätön kaiken kivan harrastamiseen,aika ei yksinkertaisesti riitä.Onneksi en vielä ole innostunut luistelusta.......

No mutta; itse reissu onnistui loistavasti,vaikka ilmat ei aivan ihanteelliset olleetkaan ja vaikka reissua edeltävän viikon kärvistelin noro-viruksen kynsissä.Lähteminenkin meni aika täpärälle,kun juuri ehdin saada kaksi oireetonta päivää jotta voin mennä ihmisten ilmoille.Polvet vielä hiukan tutisi lähtöaamuna,mutta sunnuntaina otin tuntumaa urheiluun kevyellä 10km:n lenkillä ja iltapäivällä kokeilin ensimmäisen kerran elämässäni luisteluhiihtoa! Huh-huh,että tuntui vaikealta ja näin se meni; 200m. hiihtoa, syke varmaan 200(mittaria ei ollut nyt) ja 5min. puhaltelua.Pienikin loiva ylämäki ja meno tyssäsi siihen,niin kevyesti kun muut lajiin vihkiytyneet painelikin ohi.....Mutta perjantaina painelin jo 4km:n lenkin uudella tyylillä,eikä tarvinnut pahemmin pysähdellä.Kelikin oli kyllä uuden tyylin harjotteluun raskas: läpötila pysytteli plussalla koko viikon ja iltapäivästä,kun luistelua joudin treenaamaan,oli latu jo todella pehmeä ja upottava.Kyllä siinä konkaritkin pysähtyi välillä puhaltelemaan....:)

Aamupäivät,kun latukone oli juuri mennyt ja latu oli vielä priimakunnossa,pyhitin pertsalle ja hiihtelin pidemmät lenkit.Ilman liisteriä ei silti kertaakaan selvinnyt ja takasin palatessa näyttikin suksen pohjat siltä,että olin putsannut ladun mennessäni kaikista havuista ja männynkävyistä.Siitäkin huolimatta,että siellä ladut oli huomattavasti puhtaammaat kuin täällä enää pitkään aikaan.Onneksi ongelma koski tasapuolisesti kaikkia:) Osa iltapäivästä meni joka päivä suksien uudelleen hiihtokuntoon saattamiseen.Melkosta tuhraamista sen liisterin kanssa; välillä tuntui,että jokainen hiustupsukin on liisterissä:) Kaiken kaikkiaan hiihtokilometrejä kertyi kuitenkin viikon(6pv:n) aikana n. 130 ja pisimmän,n. 30km:n päivälenkin tein sinä ainoana päivänä,kun aamulla oli pari astetta pakkasta ja aurinko paistoi.Ihana päivä,kiersin tunturit ja porukkaa oli paljon liikkeellä.Uusia maisemia tuli tutuksi tälläkin reissulla,mutta vielä jäi retkiä tekemättä,joita olisin halunnut tehdä! Hyvä tietysti,että jää vielä tutkimattomia kohteita seuraavillekin reissuille.Ja se lumikenkäily jäi taaskin kokeilematta,en hiihdolta malttanut.Ja näyttäytyi se aurinko tosiaan parina iltapäivänäkin,vaikka enimmäkseen olikin aika harmaata ja suhjuista.


Hyvää peruskuntotreeniä kaiken kaikkiaan koko viikko ja sisälajeihin ei tarvinnut turvautua ,vaikka välillä tulikin vettä ja räntää niskaan.Mökille päästyä ei välillä tiennyt onko käynyt sittenkin uimassa vai hiihtämässä,niin märät oli varusteet ja monoissa vesi lotisi;)