Tämän viikon saldo on kolme "juoksu"lenkkiä à 5 km pk-vauhtia ja yksi 10 km:n sauvakävely sekä melkein kolme tuntia sienimetsällä samoilua! Ei ollenkaan huonosti siis ryhtiliike onnistunut:)
Kaikki tekniset vempaimet, jotka mittaavat joko aikaa, vauhtia tai matkaa olen suosiolla jättänyt vielä kotiin. Tarkoitus on nyt vaan päästä takaisin rytmiin ja rutiiniin ja nauttia liikkumisesta.
Vannotin itseäni pitämään marjastuksen ja sienestyksen erillään lenkkeilystä, vaan kuinkas sitten kävikään.....
En kertakaikkiaan voinut mitään sille, että silmät rekisteröivät ja aivot tallensivat monta kaunista karvarouskua sauvalenkin varrelta. Onneksi ei ollut mukana mitään mihin niitä olisi poiminut, muuten olisi kävelyrytmi muuttunut melkoisen nykiväksi ja sauvojen kanssa tietysti hankala mitään käsissään kantaakaan!
Toisaalta siinäpä sitten sopivaa huomisen nukkumapäivän aktiviteettia, kun pyöräilen ne sienet sieltä hakemaan. Samallahan voi tarkistaa viime syksyisen suppiskätkön.....Yövuoron jälkeen kun ei passaa kovin rehkiä, ettei sydän sano sopimustaan irti. Sienestys on ihan sopivan leppoisaa puuhaa silloin ja tulee kuitenkin oltua ulkona.
Kummasti niitä sieniä on nyt alkanut löytyäkin, kun en enää odota, että esim. kanttarellit tipahtavat taivaasta eteeni mustikkamättäälle marjareissulla. Tähän asti olen ihmetellyt, kun sienet, varsinkin kanttarellit,ovat selkeästi karttaneet allekirjoittanutta, vaikka ne tiettävästi metsässä kasvavat.
Ja allekirjoittanut tiettävästi melko paljon viettää aikaansa metsässä;) Vaatii näemmä hieman vaivannäköä, johon tähän asti ei oikein kärsivällisyys riittänyt. Ja eteneminen metsässä on ilmeisesti vaihdettava juoksusta kävelyksi ja välillä ihan pysähdyttäväkin!
Sienestäminen on siis pysähdyttävä kokemus:)
Ajatuksia ja fiiliksiä liikunnasta ja retkeilystä sekä vähän niiden vierestäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti