Haasteita hiihtoladulla

Oispa aina -10 ja tyyni,kuiva pakkaskeli.Mikä ois hiihtäjän hiihdellä,mutta ihan niin simppeliä homma ei sentään ole.Voisi kuvitella,että sukset vaan jalkaan ja menoksi,mutta keliolosuhteet luovat tähän lajiin kyllä monenlaisia haasteita.Kun ei ole ammattilaisen taitoa ja aineita,niin voitelun onnistuminen pelkästään on ainakin omalla kohdallani enemmän ja vähemmän sattuman kauppaa.Juuri tuollaisella ihannekelillä se yleensä onnistuu jotakuinkin nappiin.Mutta kun on ihannelkeli,usein tekee mieli lenkkiä pidentää jos vaan aikaa on.Ja se taas merkitsee sitä,että puolenvälin jälkeen(ts. 10km:n)alkaa pitovoiteet niin vähissä pohjista,että suksi lipsuu.Jos voidepurkki onkin mukana,sen lisääminen kylmään ja märkään suksenpohjaan ei olekaan enää helppoa! Paljaalla kämmenellä voi suksen pitoaluetta lämmittää voidetta varten ja sitten hiihtohanskalla hinkuttaa.Kunhan ensin kohmeisilla sormilla olet saanut voidepurkin taskusta kaivettua ja auki.Kun suksen pohja on kohtuu lämmin ja kuiva,niin sormet sitä vastoin ovat märät ja jäässä! Ja itse ainakin usein pidennän lenkkiä niin suunnittelemattomasti fiilispohjalta,että voidetta ei ole mukana.Eikä  mikään vie voimia ja hiihdon nautintoa tehokkaamin kuin lipsuvat sukset.
Kun pakkanen sitten taas kiristyy -15 ja siitä kovemmaksi,ei niin pahasti lipsu,mutta ei kyllä luistakaan kunnolla.Kun ei ole niitä ammattilaisten kikkoja......Sitä paitsi sormet jäätyy yli 5km:n lenkillä,vaikka olisi kuinka monet sormikkaat.Lapin tumput on riittävän lämpimät alussormikkaitten kanssa,mutta  niin paksut,etteivät mahdu sauvojen rannelenkkeihin.
Kun pakkanen sitten hellittää otteensa,tarkoittaa se yleensä kovaa tuulta.Ja se taas tarkoittaa sitä,että puista putoaa oksia,neulasia ja kaarnaa ladulle! Hiihdä siinä sitten! Sama ilmiö tapahtuu suojakelillä.Silloin saa sukset kyllä pitämään liisterillä,mutta jonkun matkaa hiihdettyään löytää suksen pohjasta melkoisen valikoiman erilaisia luonnonantimia.Ja taas tökkii :(
Ja jos pakkasjakson jälkeen ei tuule niin sataa sitten lunta! Ei ole hyvä keli sekään! Riippuen lämpötilasta voi olla,että lumi kasaantuu suksenpohjiin mukavaksi kerrokseksi,joka saa menon muistuttamaan enemmän kävelyä,kuin hiihtoa. 
Ja sitten vielä eläimet,nuo ihanat luonnossaliikkujan seuralaiset!! Oravat rouskuttavat puissa käpyjä niin antaumuksella,että latu on paikoin aivan noiden kävyn "mitänenytonkaan"peitossa.Ja jänikset käyttävät latuja vessoinaan,hävyttömät:) Papanoita siellä,papanoita täällä,hiihtäjä hiihtää papanoitten päällä! Puhumattakaan siitä,että kun lähestytään kotia ja latu kulkee jo tien ja kevyen liikenteen väylän viertä niin mitäpä sieltä löytyykään muuta kuin koiran p***aa.Tottahan toki mamin pikku puudelin on mukava tehdä tarpeensa sileälle ladulle,ettei vaan lumi paakkuunnu takamuksen karvoihin.Ja sopivaa paikka etsiessä sekä rekku,että isäntä/emäntä tietysti tallustelevat latua pitkin jonkun matkaa.
Tästä voisi jo kuvitella ,että olisin kyllästynyt talveen,lumeen ja hiihtämiseen! E-hei,ei sentään.Nyt ovat tulossa ihanat aurinkoiset keväthanget ja minkä suksen pitävyydessä häviää,sen mielialan kohoamisessa auringon myötä voittaa:) Ja vielä on edessä se pohjoisen hiihtoreissukin! Pohdinpa vaan tässä sitä,että ei ole ongelmaton laji lainkaan hiihto.Juokseminen on huomattavasti helpompaa; sopiva vaatetus vaan ja tie auki taivasta myöten:))
Sisukkaana suomalaisena olen silti joka kelissä hiihtämään lähtenyt,aina voi jotain uuttakin lenkillä oppia.Mutta todellisen hiihtämisen nautinnon puhtaimmillaan kokee juuri tuossa -5-10 asteessa ja laitetaan siihen vielä aurinkoinen, tyyni päivä,niin vot! Ja ainopa oikea tyyli on tietenkin perinteinen! Luistelu on tekstiiliurheilijoita varten;) Voi olla kyllä,että jos en enää tänä talvena,niin ensi talvena viimeistään liityn tuohon joukkoon minäkin ainakin osittain.Helpottaa huomattavasti tätä kelien vaihtuvuudesta syntyvää problematiikkaa.
Ja siis pitopohjasuksethan on vaan amatööreja varten,jollaiseksi en itseäni  tietenkään lue;) Haastetta elämässä ja liikunnassa olla pitää,silloin on onnistumisen ilokin suurempi!

Jatkoa lenkkivaatteiden arvoitukselle!

Oli sen verran kiehtova tuo edellisen postauksen aihe,etten millään malta olla palaamatta siihen vielä! Mietin,että kuinka paljon yksi ihminen voi ylipäätänsä tarvita erilaisia urheiluvaatteita ja-varusteita vaikuttamatta totaalisen kajahtaneelta:)
No otetaanpa esimerkiksi juoksu; juoksupuku kesäksi ja talveksi sekä hellejuoksuvaatteet,muutamia lippiksiä,asfalttitossut,maastotossut,nastalliset tossut,ohut väliasu,paksumpi väliasu,windstopper-pipo,hanskat jne.,jne.Ja tietenkin juomavyö hellelenkeille tai muuten vaan pitkille lenkille! Eikä siinä vielä kaikki! Jos kerran tosissaan lenkkeillään,tarvitaan tietenkin juoksukalsarit ja juoksusukat,liiveistä nyt puhumattakaan(lucky men;))
Uskallanko edes miettiä mitä kaikkea hiihtoon tarvitaan....? No,siinä ehkä selvitään vähemmällä.Monot ja sukset on jo hyvä alku,ilman sauvoja ei toki voi hiihtää kovinkaan hyvin.Osaa juoksuvaatteista voi ehkä käyttää,mutta fiilis ei ole sama:) Alus-ja väliasut kyllä käy samat! Näihin päiviin asti kelpuutin hiihtoasuksi jo kaapissa olevia ulkoilupukuja,joita siis on erinäisiä siellä.Mutta tulihan se hiihtopukukin sitten ostettua.Kun halvalla sai! Ja kyllä kannatti; höyhenenkevyt ja hengittävä,ei tiivisty kosteus enää takin sisäpuolelle.Vaikka nuo vanhatkin ulkoilupuvutkin pitäisi olla hengittäviä,niin eipä vaan ajanut samaa asiaa.
Ja tottakai jokanainen tarvitsee oman ulkoilupuvun sauvakävelyyn,eräretkeilyyn,marjastamiseen ja kalastamiseen! Lisäksi tarvitaan yksi vähän "fiinimpi" joka ei haise hielle,jonka siis voi mennä ihmisten ilmoille,mutta joka on kuitenkin selkeästi ns. vapaa-ajan asu ja kielii kateellisille kanssaihmisille,että lomallahan tässä ollaan;)
Retkeilyyn ja vaeltamiseen ei ehkä riitä edes yksi puku; tarvitaan vähän kevyempää lämpimille ilmoille ja paksumpaa viileille sekä gore-texiä märälle kelille.Yksi sadeasukin olisi hyvä olla.Kalastuksessa taas ei pärjää pelkästään ulkoilupuvulla.Kelluntahaalari ja paukkuliivit-niitä ilman ei vesille pidä lähteä(kelluntahaalarini sivumennen sanoen kaipaisivat päivitystä ja paukkuliivit on vasta suunnitelmissa ensi kaudeksi).Kunnon n:llä alkavat kumisaappaat(ei saa mainostaa) ja pilkille tietenkin pilkkisaappaat.Ja kun näitä pakkastalvia nyt näyttäisi vielä riittävän,tulee kaapista löytyä tietenkin toppapukukin.Omaani en ole kylläkään juuri tarvinnut,kun nämä nykyajan tekniset vaatteet todella ovat kyllä niin lämpimiä,että sopivilla välikerroksilla niissä tarkenee melkeinpä säässä kuin säässä,kunhan ei ole paikallaan.

No hoh-hoijaa; tästähän puuttuu vielä sisälajivarustukset kokonaan! Vesijuoksuvarusteet;vyö,hanskat,nilkkavastukset,sauvat ja ehkä uimapukukin olisi tarpeen:) Salivermeistä puhumattakaan! Ja jos harrastaa jotain "pehmeämpää" lajia,tarvitaan pehmeämmät vetimetkin.Ei joogaamaan voi mennä kurveja nuolevassa kuntosali kostyymissa,eikä toisaalta spinningiin kovin liehuvalahkeisissa housuissa.

No niin,tuo loppupää oli ehkä meni jo sarkasmin ja suoranaisen pilkanteon puolelle,mutta totisinta totta on,että varusteita tarvitaan paljon ja kun ns. vapaa-ajan vaatteiden mallistot tosiaan kehittyvät koko ajan vaan paremmiksi ja kauniimmiksi,niin miten voi heikko nainen vastustaa kiusausta hankkia taas uutta ulkoilupukua.Varsinkin jos se on tarjouksessa;)

Lenkkivaateproblematiikkaa.....

Olen pannut merkille seikan,että siinä missä kanssasisarten vaatekaapit pullistelevat hippavaatteiden paljoudessa,minun kaappeihini tuppaa ilmestymään aina vaan uusia ulkoilupukuja! Kun halvalla saa....;) Vähän on kai Vilenin vikaa ja sitä paitsi kuka käskee valmistajien kehitellä aina vaan kauniinmpia,hienompia,teknisempiä ja kevyempiä pukuja.No tietysti hulluja urheilijoita varten.Siellä he visioivat pöytiensä ääressä,kuinka aina vaan uudet ja uudet urheilukärpäsen puremat kansanjoukot hiipivät vaaterekkien välissä kiilto silmissään parasta päällepantavaa etsien.
Ainakin itselläni tilanne on johtanut siihen,että lenkkivaatteet eivät tahdo mahtua mihinkään,mutta kun pitäisi lähteä johonkin ihmisten ilmoille,ei löydykään sitten yhtään mitään päälle pantavaa.Sen verran harvoin tulee "ulkonakin" käytyä(paitsi lenkillä;)),että viime reissulla päällä olleet vetimet ovat armottomasti käyneet vanhanaikaiseksi ja siellä "parempien" vaatteiden osastolla tunnen itseni ihan norsuksi posliinikaupassa:)

Toinen asiaan liittyvä ongelma on hikisten lenkkivaatteiden säilytys! Kotini häpeäpilkku on pitkin kylpyhuone-ja sauna"osastoa" kuivumassa roikkuvat hikiset lenkki-ja salivermeet! Joka lenkin jälkeen en viitsisi millään niitä pyykätä ja kaappiin puhtaiden vaatteiden joukkoon niitä ei voi laittaa.Sitä paitsi pitäähän ne kuivattaa! Ja jos vaikka pesisinkin ne joka lenkin jälkeen,pitäisi ne silti kuivattaa,eli tästä roikkumisongelmasta en pääsisi silti eroon.Ainoa ero olisi se,että ne eivät silloin haisisi hielle.Ja koska harrastan montaa eri lajia,on puolipitoisia vaatteitakin sitten joka lähtöön; hiihtovaatteet,juoksuvaatteet,salivaatteet,uimavarusteet jne. Tarvitsisin epäilemättä yhden ylimääräidsen huoneen pelkästään urheiluvaatteille,-välineille ja niiden huollolle!
Jos jollain on hyviä vinkkejä takataskussa näiden pulmien ratkaisuksi,niin kiitollisuudella otetaan vastaan:)

Tämä oli nyt tällainen kiireessä töihin lähtiessä kirjoitettu vuodatus,,jota en ehdi enää oikolukea,joten kirjoitusvirheitä voi vilistää siellä sun täällä.Suonette anteeksi;)

500 kilometriä elämäniloa:)

Eilen meni rikki tuo maaginen 500 hiihtokilometrin raja! Tai en tiedä onko se nyt niin maaginen,mutta kun talvikuukausia on vielä jäljellä,on hyvät mahdollisuudet rikkoa tänä talvena 1000 km! Viime talvena sain kasaan "vain" 600,mutta nyt pääsi aloittamaan aikaisemmin ja tehokkaammin. Ja miksi sitten ylipäänsä laskea kilometrejä! En todellakaan tiedä, joku juttu siinä vaan on.
Tänään keli oli ihan mahtava taas kerran; aurinko paistoi ja muutama pakkasaste.Pieni varjo lenkkiin tuli siitä,että latu oli edelleen todella roskainen alkuviikon myrskyn jälkeen.Vaikka eilen satoi vähän lunta,ei se ihan vielä riittänyt peittämään havunneulasia,kaarnanpaloja ja oksia.Pahimmissa paikoissa oli aika taiteileminen,kun yritti "hyppiä" pahimpien risujen männynkäpyjen yli.Toisella kierroksella alkoi olla pitovoiteetkin jo aikalailla kuluneet pois,mutta sisulla menee suomalainen:) Ei tarvinnut huutaa:"havuja ....kele",kuten eräs kilpakollega muinoin:) Suksenpohjiakin tuli jo sääli; kuinka naarmuiset ne kohta on.Luistelusuksilla ei taaskaan olisi ollut mitään hätää! Kyllä niiden osto varmaan edessä on ennemmin tai myöhemmin ja samalla uuden hiihtotekniikan opettelu.  Mutta kun olen jo pari talvea vedellyt pertsaa,tulee itseni tuntien muutenkin kohta se hetki,että kaipaan tähän harrastukseen jotain uutta haastetta.

Eilen sain myös lopultakin itseni ohjelmoitua kuntosalille melkein vuoden tauon jälkeen.Se on ollut mielessä jo pitkään,mutta ongelma on ollut siinä,että ohjaajat on paikalla vain arki-iltaisin ja minä olen aamuliikkuja.Iltaisin on äärettömän vaikea enää saada itseään ylös ja ulos.Ohjaajaa taas tarvitsin kortin uusimiseen,valmiita ohjelmia en enää tarvitse.Sen verran on kokemusta ja tietoa karttunut  tuosta salihommasta,että osaan itse suunnitella tekemiseni sen mukaan mitä milloinkin on tähtäimessä.Jalkoihin ilman muuta tarvitsen voimaa ja sen ylläpitoa sekä juoksua,että hiihtoa silmälläpitäen.Onkin jo tuntunut,ettei oikein ole poweria pohkeessa.Ja keskivartalon korsetti on vähintääkin yhtä tärkeä.Hiihdossa tarvitaan tietenkin myös habaa ja niska-hartia vaivojen helpottamiseksi tarvitaan myös yläselän lihasten ja rintalihasten vahvistamista.Hyvä lihaskunto on tottakai työssänikin enemmän kuin tarpeellinen.Viime talvena olin vaan niin liekeissä hiihtämisestä,että en malttanut muuta tehdäkään.Ongelmani liikunnassa on muutenkin se,että kun innostun jostain lajista,teen sitä sata lasissa unohtaen kaiken muun.Vaikka järkevää,tai suorastaan välttämätöntä olisi useampien lajien harrastaminen tai ainakin treenata sekä kestävyyttä, että lihaskuntoa.Onneksi nämä Suomen vuodenajat tuovat sitä vaihtelua lajeihin ihan luonnollisella tavalla, jos vain haluaa.Kropalla kun on myös taipumus myös tottua tiettyyn menoon ja silloin kehitys pysähtyy,jos ei jotain muutosta tapahdu joko laadussa tai määrässä.
 Anyway; tuntui todella hyvältä treenata taas salilla.Eikä sinne meno sinänsä ole koskaan vaikeaa ollutkaan,koska olen aina siitä tykännyt.Ensimmäisen kerran aloitin joskus parikymmentä vuotta sitten ja jäin kyllä koukkuun heti.Osasin jopa tällä kertaa aloitella sen verran maltilla,ettei tänään ole vallan piiskattu olo.Yllätyksekseni pystyin myös treenanmaan jotakuinkin samoilla painoilla mihin jäin silloin viime kevättalvesta.Eli ei ole kuitenkaan pahaa taantumista tapahtunut. Nyt kun vaan malttaisin hiihtämiseltä käydä ainakin pari kertaa viikossa salilla niin hyvä tulee.Tietysti pitäisi alkaa pikkuhiljaa aloittaa juoksulenkitkin,jos meinaan ensi kesänäkin juosta puolimartsan tai ehkä parikin:) Ongelmanahan tässä on ajan puute! Lepopäiviäkin pitäisi oikaoppisessa treenissä pitää; miten ihmeessä sitten ehdin kaikkea? Ymmärrän oikein hyvin ettei huippu-urheilijaksi voi tulla OTO:na,kun tällainen harrastelijatasonkin ylläpitäminen vaatii suunnittelua.Ja nyt varmasti joku siellä pohtii,että miksei sitä voi sitten liikkua vaan omaksi ilokseen ilman sen kummempia tavoitteita? Voi toki ja pitääkin! Mutta itse olen vaan sellainen,että kaipaan niitä tavoitteita ja haasteita tässäkin ja niiden saavuttaminen tuo suunnattomasti iloa ja tyydytystä. Ja onnistumisen kokemuksiahan jokainen  elämässään tarvitsee.Tavoitteellinen treenaaminen myös kasvattaa itsekuria!
Muistan vielä toista vuotta sitten ajatelleeni,että olisi kiva juosta joskus maraton,mutta kolmivuorotyössä niin tavoitteellinen ja kurinalainen treenaminen,mitä se vaatisi, on mahdotonta. Kuinka ollakaan vaan,löysin itseni viime keväänä treenaamasta puolimaratonille kirjallisen ohjelman mukaisesti ja mietin vaan, että mikä tässä se ongelma olikaan! Taas tuli todistetuksi,että ihminen pystyy juuri siihen mitä haluaakin, jos vaan tahtotila on riittävän voimakas.Ja usko itseensä!

Minä pystyn! Minä osaan! Minä jaksan!