sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Haasteita hiihtoladulla

Oispa aina -10 ja tyyni,kuiva pakkaskeli.Mikä ois hiihtäjän hiihdellä,mutta ihan niin simppeliä homma ei sentään ole.Voisi kuvitella,että sukset vaan jalkaan ja menoksi,mutta keliolosuhteet luovat tähän lajiin kyllä monenlaisia haasteita.Kun ei ole ammattilaisen taitoa ja aineita,niin voitelun onnistuminen pelkästään on ainakin omalla kohdallani enemmän ja vähemmän sattuman kauppaa.Juuri tuollaisella ihannekelillä se yleensä onnistuu jotakuinkin nappiin.Mutta kun on ihannelkeli,usein tekee mieli lenkkiä pidentää jos vaan aikaa on.Ja se taas merkitsee sitä,että puolenvälin jälkeen(ts. 10km:n)alkaa pitovoiteet niin vähissä pohjista,että suksi lipsuu.Jos voidepurkki onkin mukana,sen lisääminen kylmään ja märkään suksenpohjaan ei olekaan enää helppoa! Paljaalla kämmenellä voi suksen pitoaluetta lämmittää voidetta varten ja sitten hiihtohanskalla hinkuttaa.Kunhan ensin kohmeisilla sormilla olet saanut voidepurkin taskusta kaivettua ja auki.Kun suksen pohja on kohtuu lämmin ja kuiva,niin sormet sitä vastoin ovat märät ja jäässä! Ja itse ainakin usein pidennän lenkkiä niin suunnittelemattomasti fiilispohjalta,että voidetta ei ole mukana.Eikä  mikään vie voimia ja hiihdon nautintoa tehokkaamin kuin lipsuvat sukset.
Kun pakkanen sitten taas kiristyy -15 ja siitä kovemmaksi,ei niin pahasti lipsu,mutta ei kyllä luistakaan kunnolla.Kun ei ole niitä ammattilaisten kikkoja......Sitä paitsi sormet jäätyy yli 5km:n lenkillä,vaikka olisi kuinka monet sormikkaat.Lapin tumput on riittävän lämpimät alussormikkaitten kanssa,mutta  niin paksut,etteivät mahdu sauvojen rannelenkkeihin.
Kun pakkanen sitten hellittää otteensa,tarkoittaa se yleensä kovaa tuulta.Ja se taas tarkoittaa sitä,että puista putoaa oksia,neulasia ja kaarnaa ladulle! Hiihdä siinä sitten! Sama ilmiö tapahtuu suojakelillä.Silloin saa sukset kyllä pitämään liisterillä,mutta jonkun matkaa hiihdettyään löytää suksen pohjasta melkoisen valikoiman erilaisia luonnonantimia.Ja taas tökkii :(
Ja jos pakkasjakson jälkeen ei tuule niin sataa sitten lunta! Ei ole hyvä keli sekään! Riippuen lämpötilasta voi olla,että lumi kasaantuu suksenpohjiin mukavaksi kerrokseksi,joka saa menon muistuttamaan enemmän kävelyä,kuin hiihtoa. 
Ja sitten vielä eläimet,nuo ihanat luonnossaliikkujan seuralaiset!! Oravat rouskuttavat puissa käpyjä niin antaumuksella,että latu on paikoin aivan noiden kävyn "mitänenytonkaan"peitossa.Ja jänikset käyttävät latuja vessoinaan,hävyttömät:) Papanoita siellä,papanoita täällä,hiihtäjä hiihtää papanoitten päällä! Puhumattakaan siitä,että kun lähestytään kotia ja latu kulkee jo tien ja kevyen liikenteen väylän viertä niin mitäpä sieltä löytyykään muuta kuin koiran p***aa.Tottahan toki mamin pikku puudelin on mukava tehdä tarpeensa sileälle ladulle,ettei vaan lumi paakkuunnu takamuksen karvoihin.Ja sopivaa paikka etsiessä sekä rekku,että isäntä/emäntä tietysti tallustelevat latua pitkin jonkun matkaa.
Tästä voisi jo kuvitella ,että olisin kyllästynyt talveen,lumeen ja hiihtämiseen! E-hei,ei sentään.Nyt ovat tulossa ihanat aurinkoiset keväthanget ja minkä suksen pitävyydessä häviää,sen mielialan kohoamisessa auringon myötä voittaa:) Ja vielä on edessä se pohjoisen hiihtoreissukin! Pohdinpa vaan tässä sitä,että ei ole ongelmaton laji lainkaan hiihto.Juokseminen on huomattavasti helpompaa; sopiva vaatetus vaan ja tie auki taivasta myöten:))
Sisukkaana suomalaisena olen silti joka kelissä hiihtämään lähtenyt,aina voi jotain uuttakin lenkillä oppia.Mutta todellisen hiihtämisen nautinnon puhtaimmillaan kokee juuri tuossa -5-10 asteessa ja laitetaan siihen vielä aurinkoinen, tyyni päivä,niin vot! Ja ainopa oikea tyyli on tietenkin perinteinen! Luistelu on tekstiiliurheilijoita varten;) Voi olla kyllä,että jos en enää tänä talvena,niin ensi talvena viimeistään liityn tuohon joukkoon minäkin ainakin osittain.Helpottaa huomattavasti tätä kelien vaihtuvuudesta syntyvää problematiikkaa.
Ja siis pitopohjasuksethan on vaan amatööreja varten,jollaiseksi en itseäni  tietenkään lue;) Haastetta elämässä ja liikunnassa olla pitää,silloin on onnistumisen ilokin suurempi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti