Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,kun hanki on hohtava eessä.....

Mittari näytti aamulla -17.8,mutta vakuutan itselleni,että kyllä siellä tarkenee.Sukset jalkaan ja menoksi! Ja kyllä kannatti:) Vaikka pakkanen pureskeli pakaroita ahneesti ja sormet oli loppulenkistä niin tunnottomat,että pelkäsin niiden jo tipahtavan irti-poikki.Suksen luisto ei näissä asteissa ole enää paras mahdollinen,mutta onneksi latu oli tahkoontunut melko kovaksi eilisen päivän jäljiltä.Meno oli siis kuitenkin melko letkeää.Onhan noita pulvereita ja pastoja joilla saisi luiston hiottua huippuunsa,mutta kun yksi pulveripurkki maksaa n. 70e ja siitä riittää vain kolmeksi kerraksi,niin jätän ehkä sen sortin säädöt kilpahiihtäjille! Niiden käytössä pitää olla myös hengityssuojaimet.
Mutta mikä sai taas kirjoittamaan,oli tämä upea auringonpaiste,josta ei tänä talvena vielä ole saanut liiemmin nauttia.Metsässä oli melkein itkettävän kaunista.Vielä melko alhaalta paistava aurinko värjäsi lumisten puiden latvat melkeinpä kelta-oranssiksi ja aukeammilla paikoilla hangella kimalsivat tuhannet timantit.Köyhän naisen parhaat ystävät ovat siis lumihangessa;)
Otsikon runo jatkuu; "hyvä on hiihtäjän hiihdellä,kun ystävä hällä on myötä..."Niinpä!
Voi miten toivoin tänäänkin,että olisin tämän elämyksen voinut jakaa jonkun ystävän kanssa.Surin siis taas sitä,että kukaan ystävistäni ei ole hurahtanut hiihtoon eikä liikuntaan muutenkaan yhtä paljon kuin minä:( Miten paljon ihmiset menettävät,kun jäävät vaille niitä kokemuksia joista itse pääsen nauttimaan niin kesällä juostessani kuin talvella hiihtäessäni tai ihan vaan patikoidessa ja nuotiolla evästäessä.Luonnon keskellä sielu lepää (ja ennenkaikkea hermo...;))Mikään musiikki ei voi olla ihanampaa kuunneltavaa kuin hiljaisuus.Tai tuulen suhina puissa ja lintujen laulu,luonnon äänet ylipäänsä.Tai tulen rätinä nuotiossa.Ja se nuotiosavun tuoksu; sitä ei voita mikään:)
Lenkiltä tullessa suorastaan pursuaa endorfiineja ja positiivista energiaa.Olo niin euforinen,että voisi syleillä koko maailmaa:) Mitkään vaikeudet eivät silloin tunnu ylipääsemättömiltä ja elämä on ihanaa!

Ei turhaan sanota ,että liikunta on onnellisuuspilleri !

Huoltohommia!

Räntää rätkii ja asteet nollassa.Päätin jättää tänään hiihtolenkin väliin viimeviikkoisesta viisastuneena,kun niitä luistelusuksia ei sitten edelleenkään ole! Päätin pitää meditatiivisen tuokion suksien huollon parissa.
Tuo voitelualustan järjestely on pikkasen säätämistä,kun ei ole varsinaisesti sille omaa tilaa.Onneksi on tää "vierashuone" kuitenkin.Koska ei ole tarpeeksi pitkää pöytää käytössä viritän vanhan Singerin jatkoksi silityslaudan ja niiden reunoihn sitten kiristän ruuvipenkkityyliset suksen pidikkeet. Kukaan ei ole niin kekseliäs kuin nainen:)
Hartaasti sitten puhdistin pohjat ja laitoin huolella uudet parafiinit ja siiklasin ja harjasin viimisen päälle. Toivottavasti huomiseksi pakastaa,niin pääsee taas ladulle.Nyt harmitti,kun en ole saanut aikaiseksi uusia sitä kuntosalikorttia! Salilla kun on päivystys vaan iltaisin.Tosin tekee hyvää pitää välillä lepopäivä urheilusta.Tiedän kyllä lepo olisi kunnon kehittymisen ja ylirasittumisen vaaran vuoksi suorastaan välttämätön välillä,mutta siinä olen huono.Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi,jos en pysy liikkeessä koko ajan......
Hiukan kyllä pysäytti miettimään tuota ylirasituksen vaaraakin,kun viimeviikolla yksi kanssahiihtäjä kuoli sinne ladun varteen.Tulin paikalle,kun elvytys oli jo aloitettu,mutta jäin tietysti myös siihen.Ambulanssi tuli melko pian,mutta näin kyllä siinä jo,ettei mitään ole tehtävissä.Vaikka työssäni kohtaan kuolemaa koko ajan,tuntui tosi pahalta.Työ on kuitenkin työtä,mutta vapaa-aika on eri asia.Vieläkin,kun hiihdän sen paikan ohi,näen sen miehen elottomat kasvot silmissäni:(
Vaikka tiedän,että hänellä oli ollut sydänsairaus ja ikääkin oli parikymmentä vuotta enemmän kuin itselläni,niin silti.....Hänen ikäisensä ei minun näkökulmastani ole vielä kovinkaan vanha.Eipä silti; asian voi ajatella niinkin,että mikä sen parempaa kuin lähteä ns. saappaat jalassa rakkaan harrastuksen parissa.Eipä tarvitse ainakaan virua tuolla laitoksessa avuttomana sängyn pohjalla.
Mutta asiasta ananakseen, hiihtokilometrejä on nyt kasassa 440 eikä tammikuu ole edes vielä lopussa. Se tietää tälle talvelle parempaa lopputulosta kuin viime talvena.Tyhmää tietysti laskea kilometrejä,kun järkevintä olisi panostaa lenkkien laatuun ja monipuolisuuteen.On vaan niin itsetuntoa kohottavaa seurata,kuinka kilometrejä karttuu.Ja kun ottaa huomioon millaisessa maastossa hiihdän,niin eiköhän nuo laatutekijätkin tule kuntoon ihan itsestään:D

Vaan nyt täytyy lähteä valmistautumaan töihin iltavuoroon; katsomaan kestääkö selkä työntekoa,vai mitä sanoo hän!Jospa kerkiäisi vaikka vähän venytellä vielä,kun sitäkin puolta on tullut hiukan laiminlyötyä viimeaikoina.

Pakkolepoa!

Sairaslomalla alaselän kipuilun takia! Liikkua saa ja pitääkin,mutta varovasti ja kevyesti.Pitää välttää kaikkea,mikä aiheuttaa kipua(eli työtä!) .Etukumara asento on tosi paha ja siihen jos tulee vielä kiertoa päälle.Töitä ei kuitenkaan selkä suorana pysty tekemään! 
Mikä sitten kenenkin mielestä on kevyttä liikuntaa? Juosta nyt ei saa,se on selväkin.Uinti kuulema olisi hyväksi,mutta sitten on niskat jumissa,kun en osaa pitää kasvoja vedessä.
Kyllä taas tuli mieleen,että kohdallani varmaan maailma romahtaisi,jos liikuntakyky jostain syystä menisi tai siihen tulisi vaan jotain rajoitteitakin.Täytyy olla iloinen,että on näinkin terve ja yrittää entistä huolellisemmin kuntoaan hoitaa.Terveys ei ole itsestäänselvyys!

 Eilen vaan lepäilin sitten ja popsin särkylääkkeitä,tänään kokeilin vähän hiihtoa.Varovasti! Ja kevyesti! Kelikin nyt sitten sattui olemaan harvinaisen haasteellinen; nollassa ja uutta kosteaa lunta sataa hiljalleen.Hyvin luisti taaksepäin,mutta eteenpäin ei yhtään! Paikoitellen lisäksi lumi tarttui kiinni pitovoiteisiin.Tuli ihan mieleen lapsuuden ja kouluaikojen pakkohiihdot.Onneksi en ollut ainoa kenellä oli ongelmia; ylämäessä yksikin kaveri "käveli" ohitseni suksillaan ja tuumasi,ettei oikein luista! Kaverilla oli lunta suksen pohjissa päästä päähän,mulla sentään vaan pitoalueella:)

Tulipahan nyt kuitenkin ulkoiltua,vaikkei tuo kauhean mielekästä ollutkaan.Loppupäivän voikin sitten vedellä lonkkaa:)Katsotaan mitä selkä tuumii tästä.

Uusi viikko,vanhat kujeet!

Taas on viikko vierähtänyt ja uusi alkanut. Ja jälleen vesikelin merkeissä :( Uskomatonta ,miten sitä tällainen kesän lapsi voi kaivata lunta ja pakkasta. Viime viikolla plakkariin tuli vaivaiset 35 hiihtokilometriä ja 8 juoksua ja alkava viikkokin näyttää siis hiukan huonolta.Tänään olin hierojalla mikä tarkoittaa sitä ,että kaikenlainen urheilu ja muu rehkiminen on loppupäivältä kielletty! Tylsää!
Hieronta kyllä teki hyvää.Alaselkä ja hartianseutu olleet jo viikon tosi huonossa kunnossa,toivottavasti tästä taas uusi elämä urkenee.

Eilen kävin muutamien kesän juoksutapahtumien sivuilla tutkailemassa tulevaa kesää,josta sivumennen sanoen on luvattu,jos mahdollista,vieläkin kuumempaa ja kosteaa kuin viime kesä! Saa nähdä miten käy maraton-treenien sitten... Vaikka hyvinhän ne luonnistui viime kesänäkin,kun 27 asteessa pinnistelin 20km:n lenkin yhdenkin ohittamani äijäporukan virnistellä juomavyölleni:"meinasitko pitkällekin juosta?".Kyllä hymyt hyytyi kävelijöiltä,kun kerroin melkein 20 olevan jo takana:)

Eli ajatukset näköjään on jo ensi kesässä! Toivottavasti pystyn uusiin haasteisiin ja säilyttämään silti tähän urheiluhulluuteen rennon asenteen,eli nauttimaan elämästä muutenkin;) Ei siis liian ryppyotsaista meininkiä,vaan välillä täytyy saada harrastaa myös paheita,joiden summa elämässä yleensäkin on joka tapauksessa vakio:D
Myös ensi syksyn kalareissu Inarille on jo ollut työn alla ja uusia vieheitäkin hankittuna! Mm. uusi  samanlainen,joka viimesyksynä jäi sen jättitaimenen suuhun! Niin oli iso,että vei siimatkin kelasta viimeistä senttiä myöden vaikka jarru oli niin piukeella,että  itse vetämällä siima tuskin liikkui kelasta. Ja tämä ei ole kalavale! Täytyyhän se vonkale käydä sieltä hakemassa ja tällä kertaa olen varautunut järeämmin asein ja asentein:D Kun en uskonut,että tollasen isomuksen kiinni tarrraaminen olisi mahdollista.

Sitä ennen kuitenkin; vielä on talvea jäljellä ja tulossa myös huhtikuussa Pyhän keväthangille hiihtoreissu:) Toivotaan aurinkoisia kelejä;-niin tänne etelään kuin sinnekin.

Kiitos Ilmojen Haltija :)

Eläköön!! Viimeisen vuorokauden aikana on satanut ainakin 10cm uutta lunta ja lisää tulee koko ajan! Vielä pari vuotta sitten olisin vaipunut synkkyyteen moisen luonnonilmiön edessä ja suunnitellut vähintään harakiriä.Juokseminen olisi raskasta lumisilla teillä,metsään ei pääse,kun hiihtäjät mokomat ovat valloittaneet kesän lenkkipolut.Loputonta auton rapaamista ja harjaamista,autopaikan kolaamista jne.
Tänä päivänä se tarkoittaa sitä,että taas pääsee hiihtämään,kun ladun roskapeite peittyy puhtaaseen,valkeaan lumeen:)

Aamulla putsasin parin päivän takaiset havunneulasten kirjomat liisterit suksenpohjista ja uuden luistovoitelunkin tein oppimallani(tietenkin netistä) uudella tekniikalla(miksiköhän tää kirjasinmalli vaihtui yhtäkkiä kesken tekstin?). Eli en perinteisesti valuttanutkaan parafiinia pohjaan,vaan käytin parafiininpalaa pikaisesti kuumalla raudalla,hankausta suksen pohjaan ja uudelleen kunnes koko luistoalue on käsitelty.Sitten sulatus pohjaan raudalla ja tavanomainen siiklaus ja harjaus.Nopeaa,eikä välttämättä tarvitse voitelutelinettä viritellä.Vielä kolme kerrosta tervaa pidoksi ja eikun hiihtämään:D

Hiukan oli ja on vieläkin jalat kipeät eilisestä 8km:n juoksulenkistä(n. 2kk taukoa juoksusta!),mutta kevyesti sivakoin tutun 10km:n lenkin laskuineen ja nousuineen.Maasto täällä on siitä mukava,että yhdellä lenkillä tulee harjoitettua ja harjoiteltua monenlaista tyyliä ja tekniikkaa.Tavallista vuorohiihtoa,lyhennettyä vuorohiihtoa loivemmissa mäissä,haarakäyntiä yhdessä jyrkässä nousussa,mäenlasku kurveineen ja auraustekniikka joko yhdellä tai kahdella jalalla.Tamppaus on ainoa,mitä tällä reitillä ei tarvita! Samanlaista vauhdin hurmaa näissä alamäissä ei juoksemalla koe! Eikä jäällä hiihtämällä,vaikka siinäkin on puolensa(varsinkin aurinkoisina kevätpäivinä)! Eli tervetuloa Ritvan hiihtokouluun:)

Jossain vaiheessa olin suunnitellut meneväni vielä illalla kokeilemaan spinningiä,mutta luovuin siitä nyt tällä kertaa.Kuten myöskin toisesta lyhyestä lenkistä ennen saunaa.Järjen ääni voitti tällä kertaa ja päädyin vaan menemään saunaan ilman lenkkiä:) Mutta spinningiä aion kyllä tänä keväänä kokeilla. Ja body pumpia,joka on nyt uutena tuossa salilla missä olen käynyt. Tuo vuorotyö vaan rajoittaa niin pahasti mihinkään ryhmätunteihin sitoutumista (ylipäätänsä olen todennut työn pahasti haittaavan harrastustoimintaa,kuinka paljon enemmän sitä ehtiskään treenaamaan,jos ei tarvitsisi käydä töissä:)).Siksi yksilölajit sopivat paremmin.Tosin olen muutenkin tällainen yksinäinen puurtaja mieluummin kuin ryhmäliikkuja! Luultavasti ns. sosiaalisuusämpäri tulee jo töissä täyteen,ei enää vapaa-aikan jaksa olla kovin sosiaalinen.


Mutta nyt saunan lämpöön hautomaan kipeitä lihaksia,jotta kykenee taas huomenna vapaiden jälkeen töihin:)
 

Alku aina hankalaa

Loin tänään tämän blogin koska usein on tuntunut siltä,että olisi mukava laitta ylös ajatuksiaan sekä huonoista että ennenkaikkea hyvistä fiiliksistä ja hetkistä liikunnan ja retkeilyn parissa.
Olen liikunnan suhteen tällainen "myöhäisherännyt",mutta sitäkin innokkaampi harrastelija.Kävellen olen toki lenkkeillyt aina,mutta juoksemisen aloitin n.6-7 vuotta sitten välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä."Urani" huipun koin viime kesänä,kun juoksin ensimmäisen puolimaratonin.Haastetta en valinnut tietenkään helpoimmasta päästä,vaan koitos oli Suomen ensimmäinen maastopuolimaraton.Valitsin sen ainoastaan syystä,että juostiin tässä omilla kulmilla samoilla lenkkipoluilla joilla muutenkin juoksen.Suoritukseeni olin varsin tyytyväinen vaikkei aika päätä hiponutkaan.Ja nälkähän kasvaa tietysti syödessä; vaikka maaliin tullessa tuntui,että tämä on sulaa hulluutta,kohta jo mielen valtasi ajatukset paremmasta ajasta ensi kesänä tai peräti täysmaratonista!
Viime talvena innostuin myös hiihdosta parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.Aikani jo aiemmin ostamallini "pakettisuksilla" ja pitoteipeillä tumpuloituani marssin urheiluliikkeeseen ja ilmoitin haluavani sukset joilla hiihtäminen myös sujuu.Onnekseni tielleni osui lajista innostunut varsin ammattitaitoinen ja kärsivällinen myyjä,joka hetken tapojani kartoitettuaan myi minulle edullisesti viime vuoden mallistosta kilpa/ aktiivihiihtäjän sukset :) Päivääkään en ole kauppaa katunut ja samassa rytäkässä kunnianhimoisena naisena opettelin myös itse voitelemaan sukseni! Ei lipsu enää ....kele! Viime talvena tuli hiihtokilometrejä n. 600 ja tänä talvena on nyt jo kasassa melkein 350.Tyylinä on perinteinen,mutta viimepäivien suojakelin ja tuulen ravisteltua havunneulaset ja kaarnanpalat metsäladulle matoksi,on mieleen hiipinyt tietysti luistelusuksien hankkiminen; ne olisi hyvät myös kevään vesikeleillä esim. Lapissa. Käyn siellä mahdollisuuksien mukaan ensilumilla syksyllä ja sitten huhtikuussa aurinkoisilla keväthangilla.
Ja Lapista päästäänkin sitten mukavasti toiseen harrastukseeni retkeilyyn.Suomen kansallispuistoja on tullut kierrettyä ihan kiitettävästi reppu selässä luontoa ihmetellen.Joskus ystävän kanssa,mutta enimmäkseen yksin.Liikuntaahan on tämäkin mitä parhainta.Patikoinnin lisäksi tulee siellä myös kalstettua,enimmäkseen Inarinjärvellä,ts. toistaiseksi ainoastaan siellä.Mutta niistä retkistä joku toinen kerta.