Alku aina hankalaa

Loin tänään tämän blogin koska usein on tuntunut siltä,että olisi mukava laitta ylös ajatuksiaan sekä huonoista että ennenkaikkea hyvistä fiiliksistä ja hetkistä liikunnan ja retkeilyn parissa.
Olen liikunnan suhteen tällainen "myöhäisherännyt",mutta sitäkin innokkaampi harrastelija.Kävellen olen toki lenkkeillyt aina,mutta juoksemisen aloitin n.6-7 vuotta sitten välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä."Urani" huipun koin viime kesänä,kun juoksin ensimmäisen puolimaratonin.Haastetta en valinnut tietenkään helpoimmasta päästä,vaan koitos oli Suomen ensimmäinen maastopuolimaraton.Valitsin sen ainoastaan syystä,että juostiin tässä omilla kulmilla samoilla lenkkipoluilla joilla muutenkin juoksen.Suoritukseeni olin varsin tyytyväinen vaikkei aika päätä hiponutkaan.Ja nälkähän kasvaa tietysti syödessä; vaikka maaliin tullessa tuntui,että tämä on sulaa hulluutta,kohta jo mielen valtasi ajatukset paremmasta ajasta ensi kesänä tai peräti täysmaratonista!
Viime talvena innostuin myös hiihdosta parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.Aikani jo aiemmin ostamallini "pakettisuksilla" ja pitoteipeillä tumpuloituani marssin urheiluliikkeeseen ja ilmoitin haluavani sukset joilla hiihtäminen myös sujuu.Onnekseni tielleni osui lajista innostunut varsin ammattitaitoinen ja kärsivällinen myyjä,joka hetken tapojani kartoitettuaan myi minulle edullisesti viime vuoden mallistosta kilpa/ aktiivihiihtäjän sukset :) Päivääkään en ole kauppaa katunut ja samassa rytäkässä kunnianhimoisena naisena opettelin myös itse voitelemaan sukseni! Ei lipsu enää ....kele! Viime talvena tuli hiihtokilometrejä n. 600 ja tänä talvena on nyt jo kasassa melkein 350.Tyylinä on perinteinen,mutta viimepäivien suojakelin ja tuulen ravisteltua havunneulaset ja kaarnanpalat metsäladulle matoksi,on mieleen hiipinyt tietysti luistelusuksien hankkiminen; ne olisi hyvät myös kevään vesikeleillä esim. Lapissa. Käyn siellä mahdollisuuksien mukaan ensilumilla syksyllä ja sitten huhtikuussa aurinkoisilla keväthangilla.
Ja Lapista päästäänkin sitten mukavasti toiseen harrastukseeni retkeilyyn.Suomen kansallispuistoja on tullut kierrettyä ihan kiitettävästi reppu selässä luontoa ihmetellen.Joskus ystävän kanssa,mutta enimmäkseen yksin.Liikuntaahan on tämäkin mitä parhainta.Patikoinnin lisäksi tulee siellä myös kalstettua,enimmäkseen Inarinjärvellä,ts. toistaiseksi ainoastaan siellä.Mutta niistä retkistä joku toinen kerta.