Huoltohommia!

Räntää rätkii ja asteet nollassa.Päätin jättää tänään hiihtolenkin väliin viimeviikkoisesta viisastuneena,kun niitä luistelusuksia ei sitten edelleenkään ole! Päätin pitää meditatiivisen tuokion suksien huollon parissa.
Tuo voitelualustan järjestely on pikkasen säätämistä,kun ei ole varsinaisesti sille omaa tilaa.Onneksi on tää "vierashuone" kuitenkin.Koska ei ole tarpeeksi pitkää pöytää käytössä viritän vanhan Singerin jatkoksi silityslaudan ja niiden reunoihn sitten kiristän ruuvipenkkityyliset suksen pidikkeet. Kukaan ei ole niin kekseliäs kuin nainen:)
Hartaasti sitten puhdistin pohjat ja laitoin huolella uudet parafiinit ja siiklasin ja harjasin viimisen päälle. Toivottavasti huomiseksi pakastaa,niin pääsee taas ladulle.Nyt harmitti,kun en ole saanut aikaiseksi uusia sitä kuntosalikorttia! Salilla kun on päivystys vaan iltaisin.Tosin tekee hyvää pitää välillä lepopäivä urheilusta.Tiedän kyllä lepo olisi kunnon kehittymisen ja ylirasittumisen vaaran vuoksi suorastaan välttämätön välillä,mutta siinä olen huono.Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi,jos en pysy liikkeessä koko ajan......
Hiukan kyllä pysäytti miettimään tuota ylirasituksen vaaraakin,kun viimeviikolla yksi kanssahiihtäjä kuoli sinne ladun varteen.Tulin paikalle,kun elvytys oli jo aloitettu,mutta jäin tietysti myös siihen.Ambulanssi tuli melko pian,mutta näin kyllä siinä jo,ettei mitään ole tehtävissä.Vaikka työssäni kohtaan kuolemaa koko ajan,tuntui tosi pahalta.Työ on kuitenkin työtä,mutta vapaa-aika on eri asia.Vieläkin,kun hiihdän sen paikan ohi,näen sen miehen elottomat kasvot silmissäni:(
Vaikka tiedän,että hänellä oli ollut sydänsairaus ja ikääkin oli parikymmentä vuotta enemmän kuin itselläni,niin silti.....Hänen ikäisensä ei minun näkökulmastani ole vielä kovinkaan vanha.Eipä silti; asian voi ajatella niinkin,että mikä sen parempaa kuin lähteä ns. saappaat jalassa rakkaan harrastuksen parissa.Eipä tarvitse ainakaan virua tuolla laitoksessa avuttomana sängyn pohjalla.
Mutta asiasta ananakseen, hiihtokilometrejä on nyt kasassa 440 eikä tammikuu ole edes vielä lopussa. Se tietää tälle talvelle parempaa lopputulosta kuin viime talvena.Tyhmää tietysti laskea kilometrejä,kun järkevintä olisi panostaa lenkkien laatuun ja monipuolisuuteen.On vaan niin itsetuntoa kohottavaa seurata,kuinka kilometrejä karttuu.Ja kun ottaa huomioon millaisessa maastossa hiihdän,niin eiköhän nuo laatutekijätkin tule kuntoon ihan itsestään:D

Vaan nyt täytyy lähteä valmistautumaan töihin iltavuoroon; katsomaan kestääkö selkä työntekoa,vai mitä sanoo hän!Jospa kerkiäisi vaikka vähän venytellä vielä,kun sitäkin puolta on tullut hiukan laiminlyötyä viimeaikoina.